Hämeenlinnan yhteinen kirkkovaltuusto käsitteli 24.9. hautaustoimen maksukorotuksia. Tuntuu surulliselta, että maksujen korottamisesta on tulossa toistuva käytäntö.
Hautaustoimilaissa evankelis-luterilaisen kirkon tehtäväksi on annettu yleisten hautausmaiden ylläpito. Lain mukaan hautasijan luovuttamisesta, hautaamiseen liittyvistä palveluista ja haudan hoidosta voi periä enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruisen maksun.
Hautaustoimen ylläpito on yhteiskunnallinen tehtävä - siihen ei käytetä kirkollisveroja, koska myös kirkkoon kuulumattomat ja muunuskoiset on haudattava. Valtio on vuodesta 2016 lähtien maksanut tehtävän hoitamisesta kirkolle korvausta. Tuota ennen rahoitus hoidettiin kirkon osuudella yhteisöveron tuotosta.
Ongelmaksi on alkanut muodostua se, että valtio ei näytä pitävän sopimuksesta kiinni, vaan valtionrahoituksen indeksiä on vuosien varrella heikennetty leikkauksin ja jäädytyksin. Tästä seuraa, että kuolleet on edelleen haudattava, mutta valtio ei kanna vastuutaan siitä aiheutuvista kustannuksista.
Jos eduskunta ei pidä oikeasta rahoitustasosta kiinni, vaihtoehtoja on kolme: 1) vainajan omaiset maksavat enemmän, 2) hautaamisen palvelutasoa heikennetään vastaamaan rahoitusta, tai 3) kirkko luopuu hautaustoimesta ja hautaustoimen ylläpitäminen annetaan kuntien tai hyvinvointialueiden tehtäväksi. Kolmas vaihtoehto tuskin tuo systeemiin lisäeuroja, mikä johtaisi joka tapauksessa vaihtoehtojen 1 tai 2 toteutumiseen.
Suomelle on ollut historiallisesti merkityksellistä huolehtia vainajistaan arvokkaasti. Hautausmaat ovat usein paikkakuntien parhaimmin hoidettuja puistoalueita. Haluammeko todella heikentää tätä periaatetta?
Lyhyellä aikavälillä ratkaisuksi on valittu tie, jossa kuolinpesä maksaa enemmän, mutta jatkossa muitakin vaihtoehtoja on harkittava. Kirkon on kyettävä kertomaan, mistä hautaamisessa voisi säästää. Lisäksi maksukorotusten tulee kohdentua aiheuttamisperiaatteen mukaan vain niihin kululajeihin, joissa korotustarvetta aidosti on.
Mielestäni hautaamiseen liittyviä maksuja tulisi kehittää rakenteeltaan yksinkertaisemmiksi, ettei omaisten tarvitsisi surutyönsä keskellä ihmetellä monirivisiä laskuja heidän rakkaalleen annetusta viimeisestä palveluksesta.
Kirjoittaja on kirkkovaltuutettu Hämeenlinnasta